maanantai 13. tammikuuta 2014

Uutta talvea 2014


Uutta talvea 2014

Nykyhetkeksi kutsutaan ajanjaksoa, joka sijoittuu vanhojen hyvien aikojen ja valoisan tulevaisuuden väliin.

Ongelma vuoden vaihteeseen: Kun voileipä putoaa aina voipuoli alaspäin, ja kissa putoaa aina jaloilleen, niin mitä tapahtuu, jos voileipä sidotaan kissan selkään voipuoli ylöspäin?

Uusi vuosi alkoi vaivattomammin kuin uusi talvi. Lunta oli saatu ensi kerran joskus joulukuun alussa. Lumi hävisi aika pian. Sen verran se pysyi sulamatta, että osa Pappilanpirttien vanhoista ongelmista, valikoiva lumenpoisto, pääsi taas esille. Laitoin kotisivullemme, http://haapasaari.org, 8.12. ja 12.1. aamujen kuvat valikoivasta lumenpoistosta postilaatikoilla. Yhtiössä asuvat tietävät, mistä on kysymys – muiden ei tarvitse. Valikoiva lumenpoisto näkyi myös huoltoyhtiön toiminnassa. Isännöitsijän mukaan A-talon parkkipaikkojen lumenpoisto ei kuulu sopimukseen. Otin asiakseni oikaista ongelman. Edellisen hallituksen puheenjohtaja oli aikaisemmin ilmoittanut, että hän on hoitanut lumiongelman. Näytti siltä, että ei ollut hoidettu. Joulukuun ensi lumilla ilmeni taas entiseen tapaan, että A-talon parkkipaikkojen lumenpoistoa ei tehdä. En tiedä mitä ohjeita isännöitsijä oli ko. hallitukselta saanut vai oliko tulkinta ihan hänen omansa. Ohjeet lumenpoistosta hän oli huoltomiehelle antanut juuri niin, että A-talon parkkipaikkojen lumenpoistoa ei tehdä. Tutkittaessa ilmeni, että isännöitsijän käsitykselle ei huoltosopimuksesta löytynyt tukea, ja olisihan ohje ollut myös asunto-osakeyhtiölain yhdenvertaisuuspykälän kanssa ristiriidassa. Kovan vääntämisen tuloksena näyttää huoltoyhtiön suorittama lumenpoisto tämän aamun, 12.1.2014, lumitöiden perusteella olevan kunnossa. Jos myös mainitun yhdenvertaisuuspykälän vaatimus on sisäistetty, niin asia on loppuun käsitelty.

Siinä hiukan vanhaa, myös hiukan uutta. Mistähän löytyisi hiukan sinistä. On toki harmauden keskellä sininen taivaskin joskus pilkahtanut. Talvelta odotamme jo pysyvältä näyttävän valkean lumipeitteen lisäksi myös joskus sinitaivaan pilkahduksia, keväämmällä aurinkoa enemmänkin. Ei toki liikaa. Joskus ennen vanhaan hienostopiireissä rusketusta pidettiin rahvaanomaisena ja kalpeaa ihoa tavoiteltavana. Olemme kaikesta huolimatta ajatelleet hyödyntää auringon antia entiseen tapaan vuotuisella matkallamme sen ympäri. Jos tuntuu siltä, että sitä varten pitää tällä luonnon ja fysiikan lahjoittamalla kulkuneuvollamme pysytellen matkustaa etelämmäksi, niin miksikä ei. Kotimaassa on odotettavissa ainakin tutustumismatka Eurajoen ydinvoimalaan. Haaveissa on myös pikku kaupunkiloma jossain lähimetropolissa. Joulukuinen Kööpenhaminan matkamme jätti itämään ajatuksen uudesta kaupunkilomasta. Internet antaa mahdollisuuksia omatoimiseenkin matkanjärjestelyyn. Valmiskin toki kelpaa – kilpailukykyiseen hintaan.

Maaseudun rauhasta voimme toivottavasti nauttia entiseen tapaan. Synnyinseutumme lähiympäristöt odottelevat pyöräilijöitään ja kulttuurikohteet vierailijoitaan. Ajelimme viime maaseutumatkallamme hiukan kuvaamassa paria pikkujärveä. Rouva puolusti kuvaajaa piikkipäisellä sateenvarjolla mahdollista susilaumaa vastaan. Toimi ei ollut hätävarjelun liioittelua, sillä Kankaanjärvellä näimme peuran jälkien lisäksi yhdet ison koiraeläimen jäljet. Varmaankin tuleva kesä tarjoaa myös mustikoita, vadelmia ja mansikoita ja syksy puolukoita ja suppilovahveroita.

Lopuksi Pablo Picasson kertomaa:
Äitini sanoi minulle: "Jos sinusta tulee sotilas, pääset varmaan kenraaliksi. Jos sinusta tulee munkki, niin pääset vielä paaviksi." Mutta minusta tulikin maalari ja minä päädyin Picassoksi.

Hannu Haapasaari


sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

 Kesälaitumet

Mies, joka ei osannut sanoa ei”, hauska näytelmä. Tyylitöntä on, kun ei osata kirjoittaa ”ei”. Luin asunto-osakeyhtiön pöytäkirjaa. Yhtiökokous oli kieltänyt erään asian. Kieltoon tarvittiin ”ei”. Hengentuotteessa ”ei” oli varmuuden vuoksi kirjoitettu ”EI”. Mietin kahta asiaa. Epäilikö hengentuotteen kehitellyt ja aikaansaanut taho kaikkien yhtiön osakkeenomistajien ymmärrystä, vai ainoastaan hänen, jolle kielto oli osoitettu, ja toiseksi onko asiaa ajaneella taholla vakava puutos joissain tarpeellisissa asioissa – esimerkiksi suhtellisuuden tajussa ja tyylitajussa. Hiukan positiivisena, tuskin kuitenkaan toivoa herättävänä, voi ehkä pitää sitä, ettei pöytäkirjassa sentään lukenut ”EI”, ”EI” tai ”EI”. Uskon ja toivon, että kun yhtiön hallinto nyt on osittain uudistunut, on ainakin pahin puute korjaantunut, vaikka koalitioon jäi vielä kolmannes vanhaa hapatusta. Aika näyttää, sanotaan. 

Tämän blogini aiheiden teemaksi olen valinnut odotettavaa (esp. esperado). Meillä on mielenkiintoista odotettavaa noin vuoden päähän. Krekilän myllyn kesäteatterilla oli ohjelmassaan näytelmä tamperelaisen Juhani Ilmari (Jussi) Kylätaskun aiheesta ”Mies joka ei osannut sanoa ei”. Esitys oli verrattoman hauska. Ohjelmalehtisessä mainittiin myös tuleva ensi kesän esitys, Miguel de Cervantes Saavedran aiheesta ”Don Quijote”. Sitä odotamme. Nyt näkemästämme nautimme, samoin kuin kesäteatterin tunnelmasta, väliajan kahvitarjoilusta ja sään haltian aurinkoisesta lahjasta.

Täällä maalla on alkukesä tarjoillut runsaasti mielenkiintoista, odotettuakin. Tehoviljellyillä pelloilla on ojanpientareita, myös teiden varsilla. Ojanpientareiden keväinen kukkakoisto oli ohi melko pian, mutta jälleen erinomaisen kaunis. Luonto ei tarvitse millintarkan puutarhurin kättä, sen kauneus puhuttelee, jos olet kuulolla. Tästä eteenpäin odotamme ensiksi juhannusaaton ja -päivän vierailuja tuttavien ja sukulaisten luo ja myöhemmin Itä-Suomeen, rajan tuntumaan. Tällä iällä pitkä ajomatka ei houkuttele. Junayhteys Parikkalaan näytti lupaavalta. Odotamme, että matka junalla sujuu mukavasti. Odottamisten lomassa nautimme maaseudun rauhasta ja aitojen ihmisten seurasta.

Odotamme pyöräilykelejä. Odotellessa pyöräilemme. Pyöräillen ei kilometrejä ole vielä tänä kesänä kertynyt kovin paljoa lisää. Rouvan matkamittarin kertymä on kolmelta vuodelta 1300 kilometrin paikkeilla. Oman matkamittarini jouduin vaihtamaan. Lukemani olisi varmaankin yli 1400 kilometriä. Säiden lämmettyä olemme ajaneet vanhoja reittejämme. Matkat vaihtelevat kymmenen ja kahdenkymmenen kilometrin välillä kerrallaan. Kevyt liikunta, maisemien vaihtuminen ja vilpoinen tuuli ovat nautittavia. Pyöräily, pikku pihatoimet, retkeily lähiseudun kohteisiin, kesäteatterit ja kesätorit ovat odotustemme täyttymystä.

Maaseudun rauhassa kesäkuussa 2013
Hannu Haapasaari

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Odotettavaa

”Sinä näet, näet ystävä pieni,
on iso kivi ahon laidassa kallellaan.
Sinä kivelle kiipesit, kesäisen lämmön tunsit
ja ihmeissäs katsoit avaraan maailmaan.
Oli kivestä toinen puoli auringossa 
ja toinen piileksi varjoissaan.” 
(Runostani ”Joulupukin kirje sinulle”)

Joulun mentyä on mukava muistella juhla-aikaan liittyviä miellyttäviä asioita: tuttavien, ystävien ja sukulaisten tapaamista, joulukortteja ja -tervehdyksiä, paria hienoa joulukonserttia ja muuta juhla-aikaan liittyvää. Tällä iällä, toisin kuin nuorempana ja lapsena, lahjojen antaminen tuntuu tärkeämmältä kuin niiden saaminen. Arvokkaan lahjan saimme hyvissä ajoin ennen joulua, kun kulkukiista naapurin kanssa saatiin sovittua. Kiitän häntä vielä tässä. Kiven varjojen puolelle jää taloyhtiön hallinnon taholta minuun ja samalla perheeseemme kohdistunut vihamielinen ja ilkeä "hallintotoimi". Toivomme, että asia seuraavassa yhtiökokouksessa tavalla tai toisella korjaantuu. Koulupoikana luin hollantilaisen Hans Martin'in romaanisarjan, joka kertoi erään laivanvarustajasuvun vaiheista ja tapahtumista Wassenaarissa ja laajemminkin Euroopassa. Mainittuja kirjoja ei tietenkään enää ole saatavilla kirjakaupoista – sisukkaalla etsimisellä kyllä löytyy. Tunnetuin sarjan romaaneista on varmaankin ”Aurinkokello”. Varjon puolen asioihin liittyen kirjoitan tähän muistuman kirjan tekstistä: ”Muista aurinkokellon oppia käyttää, päivän valoisat hetket se lukee ja näyttää”.

Odotuksemme tulevalle vuodelle ovat varovaisen optimistisia. Asiaa auttaa lumisten maisemien kauneus sekä täällä että vapaa-ajan asunnollamme. Joidenkin pikkukiireiden – sinänsä tärkeiden asioiden – lomassa nautimme viihtymisestä siellä, mutta myös asumisesta täällä. Jos pakkasissa ei oikein tarkene, voimme lukea uusia kirjojamme. Saamani professori Jaakko Hämeen-Anttilan kirja ”Islamin miekka” avartaa näkemyksiäni ulos eurooppalaisuudesta ja omasta yksilökeskeisestä itsestäni. Vaikka luen sitä talven pakkasissa, uskon että myös kesäinen lämpö ja avara maailma ovat läsnä.

Ajatuksissamme on konkreetisemminkin avara maailma. Jo enemmän kuin vuosi taitaa olla kulunut Lanzaroten matkastamme. Matkoja on kyllä bongailtu netistä, mutta se enemmän innostava kohde on vielä löytymättä. Myrskyisät tuulet merellä ja syksyn ilmojen harmaus ovat olleet esteenä. Pitänee myös myöntää, että iän karttumisellakin on oma osuutensa – vähäisellä polvivaivalla omansa. Tosin usein syyt olla ryhtymättä hankkeeseen osoittautuvat tekosyiksi. Kaupunkilomat kyllä houkuttelisivat, mutta matka lämpimiin oloihin taitaa kuitenkin olla etusijalla.

Lopuksi netin tarjontaa:
Vaikka maailmassasi ei ole kuin yksi täydellinen ihminen, mutta se ei ole kukaan heistä, älä korjaa maailmaa.
”Iällä ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto.”
”Luoja lumen loi. Luoja lumenluojan loi. Luojan luoma lumenluoja Luojan luomaa lunta loi.”

Hyvää Uutta Vuotta
Hannu Haapasaari