Odotettavaa
Joulun mentyä on mukava muistella juhla-aikaan liittyviä miellyttäviä asioita: tuttavien, ystävien ja sukulaisten tapaamista, joulukortteja ja -tervehdyksiä, paria hienoa joulukonserttia ja muuta juhla-aikaan liittyvää. Tällä iällä, toisin kuin nuorempana ja lapsena, lahjojen antaminen tuntuu tärkeämmältä kuin niiden saaminen. Arvokkaan lahjan saimme hyvissä ajoin ennen joulua, kun kulkukiista naapurin kanssa saatiin sovittua. Kiitän häntä vielä tässä. Kiven varjojen puolelle jää taloyhtiön hallinnon taholta minuun ja samalla perheeseemme kohdistunut vihamielinen ja ilkeä "hallintotoimi". Toivomme, että asia seuraavassa yhtiökokouksessa tavalla tai toisella korjaantuu. Koulupoikana luin hollantilaisen Hans Martin'in romaanisarjan, joka kertoi erään laivanvarustajasuvun vaiheista ja tapahtumista Wassenaarissa ja laajemminkin Euroopassa. Mainittuja kirjoja ei tietenkään enää ole saatavilla kirjakaupoista – sisukkaalla etsimisellä kyllä löytyy. Tunnetuin sarjan romaaneista on varmaankin ”Aurinkokello”. Varjon puolen asioihin liittyen kirjoitan tähän muistuman kirjan tekstistä: ”Muista aurinkokellon oppia käyttää, päivän valoisat hetket se lukee ja näyttää”.
Odotuksemme tulevalle vuodelle ovat varovaisen optimistisia. Asiaa auttaa lumisten maisemien kauneus sekä täällä että vapaa-ajan asunnollamme. Joidenkin pikkukiireiden – sinänsä tärkeiden asioiden – lomassa nautimme viihtymisestä siellä, mutta myös asumisesta täällä. Jos pakkasissa ei oikein tarkene, voimme lukea uusia kirjojamme. Saamani professori Jaakko Hämeen-Anttilan kirja ”Islamin miekka” avartaa näkemyksiäni ulos eurooppalaisuudesta ja omasta yksilökeskeisestä itsestäni. Vaikka luen sitä talven pakkasissa, uskon että myös kesäinen lämpö ja avara maailma ovat läsnä.
Ajatuksissamme on konkreetisemminkin avara maailma. Jo enemmän kuin vuosi taitaa olla kulunut Lanzaroten matkastamme. Matkoja on kyllä bongailtu netistä, mutta se enemmän innostava kohde on vielä löytymättä. Myrskyisät tuulet merellä ja syksyn ilmojen harmaus ovat olleet esteenä. Pitänee myös myöntää, että iän karttumisellakin on oma osuutensa – vähäisellä polvivaivalla omansa. Tosin usein syyt olla ryhtymättä hankkeeseen osoittautuvat tekosyiksi. Kaupunkilomat kyllä houkuttelisivat, mutta matka lämpimiin oloihin taitaa kuitenkin olla etusijalla.
Lopuksi netin tarjontaa:
Vaikka maailmassasi ei ole kuin yksi täydellinen ihminen, mutta se ei ole kukaan heistä, älä korjaa maailmaa.
”Iällä ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto.”
”Luoja lumen loi. Luoja lumenluojan loi. Luojan luoma lumenluoja Luojan luomaa lunta loi.”
Hyvää Uutta Vuotta
Hannu Haapasaari
”Sinä näet, näet ystävä pieni, on iso kivi ahon laidassa kallellaan. Sinä kivelle kiipesit, kesäisen lämmön tunsit ja ihmeissäs katsoit avaraan maailmaan. Oli kivestä toinen puoli auringossa ja toinen piileksi varjoissaan.”(Runostani ”Joulupukin kirje sinulle”)
Joulun mentyä on mukava muistella juhla-aikaan liittyviä miellyttäviä asioita: tuttavien, ystävien ja sukulaisten tapaamista, joulukortteja ja -tervehdyksiä, paria hienoa joulukonserttia ja muuta juhla-aikaan liittyvää. Tällä iällä, toisin kuin nuorempana ja lapsena, lahjojen antaminen tuntuu tärkeämmältä kuin niiden saaminen. Arvokkaan lahjan saimme hyvissä ajoin ennen joulua, kun kulkukiista naapurin kanssa saatiin sovittua. Kiitän häntä vielä tässä. Kiven varjojen puolelle jää taloyhtiön hallinnon taholta minuun ja samalla perheeseemme kohdistunut vihamielinen ja ilkeä "hallintotoimi". Toivomme, että asia seuraavassa yhtiökokouksessa tavalla tai toisella korjaantuu. Koulupoikana luin hollantilaisen Hans Martin'in romaanisarjan, joka kertoi erään laivanvarustajasuvun vaiheista ja tapahtumista Wassenaarissa ja laajemminkin Euroopassa. Mainittuja kirjoja ei tietenkään enää ole saatavilla kirjakaupoista – sisukkaalla etsimisellä kyllä löytyy. Tunnetuin sarjan romaaneista on varmaankin ”Aurinkokello”. Varjon puolen asioihin liittyen kirjoitan tähän muistuman kirjan tekstistä: ”Muista aurinkokellon oppia käyttää, päivän valoisat hetket se lukee ja näyttää”.
Odotuksemme tulevalle vuodelle ovat varovaisen optimistisia. Asiaa auttaa lumisten maisemien kauneus sekä täällä että vapaa-ajan asunnollamme. Joidenkin pikkukiireiden – sinänsä tärkeiden asioiden – lomassa nautimme viihtymisestä siellä, mutta myös asumisesta täällä. Jos pakkasissa ei oikein tarkene, voimme lukea uusia kirjojamme. Saamani professori Jaakko Hämeen-Anttilan kirja ”Islamin miekka” avartaa näkemyksiäni ulos eurooppalaisuudesta ja omasta yksilökeskeisestä itsestäni. Vaikka luen sitä talven pakkasissa, uskon että myös kesäinen lämpö ja avara maailma ovat läsnä.
Ajatuksissamme on konkreetisemminkin avara maailma. Jo enemmän kuin vuosi taitaa olla kulunut Lanzaroten matkastamme. Matkoja on kyllä bongailtu netistä, mutta se enemmän innostava kohde on vielä löytymättä. Myrskyisät tuulet merellä ja syksyn ilmojen harmaus ovat olleet esteenä. Pitänee myös myöntää, että iän karttumisellakin on oma osuutensa – vähäisellä polvivaivalla omansa. Tosin usein syyt olla ryhtymättä hankkeeseen osoittautuvat tekosyiksi. Kaupunkilomat kyllä houkuttelisivat, mutta matka lämpimiin oloihin taitaa kuitenkin olla etusijalla.
Lopuksi netin tarjontaa:
Vaikka maailmassasi ei ole kuin yksi täydellinen ihminen, mutta se ei ole kukaan heistä, älä korjaa maailmaa.
”Iällä ei ole merkitystä, ellei satu olemaan juusto.”
”Luoja lumen loi. Luoja lumenluojan loi. Luojan luoma lumenluoja Luojan luomaa lunta loi.”
Hyvää Uutta Vuotta
Hannu Haapasaari
